Meneillään oleva talouskriisi ei ole laskusuhdanne laskusuhdanteiden joukossa, vaan talousjärjestelmän kriisi. Tässä tilanteessa sopii kysyä, onko meidän enää mieltä panna tulevaisuuden uskoamme talouden kasvun varaan. Monet itsestäänselvyyksinä pidettävät nykymallisen talouden oletukset eivät kestä kritiikkiä. Ne tuskin kestävät myöskään todellisuuden painetta.

On harhaanjohtavaa ja sen vuoksi vakava virhe käyttää bruttokansantuotetta pääasiallisena kehityksen mittarina. Bkt kertoo tavara- ja palvelutuotannon määrän. Se ei mittaa tulonjakoa, ympäristön pilaantumista, luonnonvarojen liikakäyttöä ja monia muita ihmisten hyvinvointiin keskeisesti vaikuttavia tekijöitä.

Genuine progress indicator (GPI), eli aidon kehityksen mittari, mittaa paljon paremmin kestävää taloudellista hyvinvointia. On hyvin paljastavaa yhteiskunnallisen kehityksen ja nykyisen talousjärjestelmän kannalta, että bruttokansantuote ja GPI nousivat 1980-luvun lopulle asti, mutta sen jälkeen GPI-käyrä on laskenut samalla kun bkt on noussut. Tavara- ja palvelutuotannon kasvu on siis aiemmin lisännyt hyvinvointia, mutta ei lisää enää. Itse asiassa monet taloutta kasvattavat toimet vievät pohjaa hyvinvoinnilta.

Palvelujen osuuden lisääntymisestä huolimatta talouskasvu tarkoittaa käytännössä aineellisen kulutuksen kasvua tavalla tai toisella. Tällä hetkellä maailmanlaajuinen kulutus ylittää luonnonvarojen uusiutumisen arviolta 40 prosentilla. On arvioitu, että viime vuosien kulutusvauhdilla tarvitsemme vuosisadan puolivälissä viiden maapallon luonnonvarat. Olemme umpikujassa.

Koska luonnonvarojen kulutuksen jatkuva lisääminen johtaa katastrofiin, on luovuttava taloudellisen kasvun vaatimuksesta. Se on sekä yksinkertaista että vaikeaa. On pohdittava niitä tekijöitä, jotka aiheuttavat kasvun vaatimuksen. Ovatko ne jotenkin ylittämättömiä, vai onko kysymys sopimuksista, jotka ovat muutettavissa?

Kun puhutaan talouskasvusta, on kysymys luonnonvarojen kulutuksen lisäksi tietenkin rahasta. Mielenkiintoisen vertailukohdan taloudellisen kasvun vaatimukseen tarjoaa se yleinen käsitys, että rahaa on niukasti. Yleisesti uskotaan, että talouden pitää kasvaa, eli käytännössä luonnonvaroja pitäisi voida kuluttaa yhä enemmän. Samalla uskotaan, että rahaa on niukasti. Todellisuudessa luonnonvaroja on rajallinen määrä, mutta rahan määrä on sopimuksenvarainen asia.

Talouden jatkuva kasvu ei ole mahdollista. Ellei muita rajoituksia oteta huomioon, luonnon kestokyky asettaa rajat joka tapauksessa. Nyt, kun talouden lama merkitsee tuotannon ja kulutuksen vähenemistä, on otollinen hetki miettiä toisenlaista tulevaisuutta.

Jatkuvan kasvun vaihtoehtona ei välttämättä ole jatkuva kulutuksen aleneminen. Kysymys on tasapainon löytämisestä. Työllisyyden, hyvinvoinnin ja ympäristön tasapaino löytynee helpoimmin, kun tuotanto on valtioiden tasolla mahdollisimman omavaraista.

On paradoksaalista, että talouskasvun ja nykymuotoisen markkinatalouden loistoaikojen ollessa ehkä takanapäin, tarjoavat nykyiset kriisit mahdollisuuden eräänlaiseen markkinatalouden intiaanikesään. Historian suurin investointitarve, energiajärjestelmän uudistaminen, odottaa toteuttamistaan. Monista syistä on siirryttävä pois fossiilisesta energiasta. Riittävän laaja ja kestävä ratkaisu löytyy vain hajautetusta uusiutuviin energialähteisiin perustusvasta energiantuotannosta.

Energiantuotannon uudistaminen tarjoaa lisäaikaa valmistautua sellaisen talousjärjestelmän rakentamiseen, joka ei tarvitse talouden kasvua ja täyttää ihmisten perustarpeet kaikkialla. Aineellisen kulutuksen väheneminen on syytä nähdä edellytyksenä inhimillisen hyvinvoinnin pelastamiselle. On kysyttävä, voidaanko nykyinen taloudellinen järjestelmä uudistaa markkinavoimien, käytännössä taloudellisen eliitin, ehdoilla, vai onko uudistamisessa syytä nojata kansalaisiin, demokratiaan.

Kilpailu, jossa väistämättä on vähän voittajia ja paljon häviäjiä, ei ole ratkaisu ongelmiimme. Lähivuosien keskeinen haaste on löytää tasapaino ihmisen tarpeiden ja luonnon kestokyvyn välille. Se on löydettävissä, mutta ei ilman kritiikkiä eli tosiasioiden kattavaa punnitsemista.

Antti Pesonen
puheenjohtaja
Itsenäisyyspuolue