Onko meillä syytä olla huolissamme?

Meillä on WHO (maailman terveysjärjestö), joka muuttaa
vuoden 2008  pandemiamääräyksiä toukokuussa vuonna
2009 niin, että pandemiamääritelmä sopii nyt kausi
influenssaankin, sen ei enää tarvitse aiheuttaa
huomattavaa kuolleisuutta. Margaret Chan, WHO:n johtaja
julisti pandemian alkaneeksi 11. kesäkuuta 2009. Vahva
monikansallisten lääkeyhtiöiden lobbaus on edistänyt
WHO:n päätöstä luokitella sikainfluenssa pandemiaksi
ja aloittaa massarokotukset.

WHO:n neuvonantajat lääketieteellisissä ja pandemia-asioissa, ns. SAGE-group, ovat mm. tohtorit Ostenhaus, Hayden ja Monto. THL:n Juhani Eskola kuuluu hänkin SAGEen. Kaikkien heidän kerrotaan saavan rahaa lääkeyhtiöiltä eri nimikkeiden alla.

Ostenhaus, Hollannin terveysministerin neuvonantaja, saa rahaa mahdollisesti jopa kolmeltatoista eri lääkefirmalta. Neuvonantajien lisäksi SAGEn kokoontuessa mukana istuvat useat suuret rokotevalmistajat ”tarkkailijoitten” ominaisuudessa.

WHO:n rahallisia tukijoita ovat mm. IMF (Maailmanpankki) ja nk. BigPharma eli monikansalliset lääkeyhtiöt Bayer, GlaxoSmithKline, Merck, Novartis, Pfizer, Roche ja Sanofi-Avensis.

WHO:n GAP-suunnitelman  ja IAVI-projektin tarkoituksena on rokottaa koko maailman väestö kerran vuodessa.  IAVI-projektia tukevat taloudellisesti Maailmanpankki ja suuret lääkeyhtiöt, kuten GlaxoSmithKline.

Tom Jefferson, epidemiologi Cochrain Centressä Roomassa, pitää asiaa ongelmallisena: ”On huolestuttavaa, että monet WHO:n komitean jäsenet esiintyvät muilla titteleillä, vaikka todellisuudessa edustavat lääketeollisuutta,” hän sanoo tanskalaisessa Information-lehdessä.

Lehdet ovat vihjailleet uudesta rokotuskierroksesta keväällä. Samaan aikaan Sampo-pankki mainostaa Fiksuilla Päivillä nopean tuoton määräaikaistalletuksia. Määräaikaistalletus tehdään GlaxoSmithKlinelle, joka puolestaan ilmoittaa omilla kotisivuillaan voitto-odotusten osakkeenomistajille olevan suotuisat.

Useat tutkijat ovat painottaneet, että yksi annos rokotetta on riittävä. Kuitenkin SAGEn 7. heinäkuuta pidetyn kokouksen muistiinpanoissa sanotaan: ”On ehkä tarpeellista antaa kaksi annosta rokotetta, jotta suojaus varmistetaan. EMEA (EU:n lääkearviointivirasto) nimenomaan varoittaa antamassaan tiedotteessa kahden annoksen haitoista lapsille.

Wolf Dieter Ludwig (Saksan lääkäriliitto) sanoo Der Spiegel-lehdessä: ”Viranomaiset ovat vajonneet kampanjaan lääkeyhtiöitten kanssa, minkä tarkoituksena on vain tienata rahaa ei-olemassa olevan uhkan avulla".

Heinäkuussa EU:n komissio julkaisi loppuraportin lääketeollisuuden kilpailuaseman väärinkäytöksistä. Suuret lääkeyhtiöt estävät tehokkaampien lääkkeiden pääsyä markkinoille ja vaikeuttavat edullisempien rinnakkaislääkkeiden tuotantoa ja markkinointia. Lääketeollisuudessa voitot ovat jopa suuremmat kuin aseteollisuudessa. Lintuinfluenssa"pandemia" nosti monikansallinen lääkeyhtiö Rochen pörssikäyrät pilviin viruslääke Tamiflun myynnillä. Sittemmin Cochrane-instituutin tutkijat ovat todenneet, ettei
Tamiflun tehosta ole näyttöjä, koska valmistaja oli jättänyt loppupäätelmistä kahdeksan raporttia kokonaan pois.

Monella maalla on sopimuksia suurten lääkeyhtiöitten kanssa ja niiden on tästä syystä ostettava lääkkeitä pandemian puhjetessa.

194 maata, Suomi muiden mukana, on allekirjoittanut IHR-sopimuksen (kansainvälinen terveyssäännöstö). Artiklat 21 ja 22 sallivat pakkorokotukset väestölle, kun WHO antaa pandemiamääräyksen. Suomi on yksi sopimuksen allekirjoittaneista maista. SAGEn kokoonpanon ollessa nykyisen kaltainen, pandemiamääräys on helppo antaa. Liian helppo.

 Tilanne Suomessa

Suomessa rokotetutkimusta tekee, valvoo ja tutkii THL. THL:n rokotetutkimusrahoitus tulee GlaxoSmithKlinelta suhteessa GSK 6 miljoonaa euroa, Suomen valtio 1 miljoonaa euroa. Rokoteostopäätökset on Suomessa tehnyt THL. THL päätti ostaa GlaxoSmithKlinelta.

Iltasanomat (7.12) kertoo THL:n alkavan tutkia rokotteiden vaikutusta. THL:n omilla sivuilla vakuutettiin jo ennen nyt aloitettavia tutkimuksia rokotteen olevan tehokas ja turvallinen.

THL on parhaillaan haastettuna Hallinto-oikeuteen. Siltä vaaditaan papereita, jotka paljastaisivat Pandemrixin salaiset aineosat. Hankkeen takana on nettiuutistoimisto Infosodan Teemu Välimäki. Toistaiseksi THL on kieltäytynyt liikesalaisuuteen vedoten. THL on allekirjoittanut sopimuksen, jossa GlaxoSmithKline määrää "vihreällä" listalla mitä saa kertoa julkisesti ja "punaisella" listalla mitä ei.

Oikeuskanslerille ja eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu sosiaali- ja terveysministeriön sekä THL:n toiminnasta koskien tapaa, jolla tiedottamista on hoidettu sekä yksilön oikeuksien loukkaamisesta.

THL:n ja STM:n toiminta rikkoo Suomen perustuslakia ja EU-lainsäädäntöä vastaan. Lain mukaan ihmisellä on oikeus perusteelliseen  informaatioon (informed consent) ennen kuin hän tekee päätöksen rokotteen ottamisesta. Lain mukaan myös lapsille tulee tarjota heille heidän ikäänsä nähden sopivasti muotoiltua informaatiota. Tämän lisäksi THL:n ja STM:n toiminta sotii Nürnbergin koodia, WMA:n (maailman lääkäriliiton) Helsingin julistusta
sekä YK:n Ihmisoikeuksien Julistusta vastaan.

Vasta perustetun FIMEAn tehtävä toimijoiden valvojina ja arvioinnin suorittajina ei ole kadehdittava. Jo pikainen nettihaku paljasti, että testitulosten väärentäminen,  epäsuotuisten tulosten pois jättäminen ja tutkijoiden uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat sitä ns. maan tapaa lääkeyhtiöissä ja tiedepiireissä.
Suomen median tiedottamisen laatua sikainfluenssa-asioissa selvitti katsaus eri medioiden omistussuhteisiin, niin koti- kuin ulkomaillakin. Pandemian olemassa olokin on  kyseenalainen ulkomailta saatujen tietojen mukaan.
Riikka Söyring

***********
Jos asia alkoi kiinnostamaan, lähdeviitelinkkejä löydät loputtomiin täältä:
http://mirjaleenaisoaho.blogit.uusisuomi.fi/ ja täältä:
http://riikkasoyring.blogit.uusisuomi.fi/
***********
 
***************

Nanoteknologian tuntemisen yleiset puutteet

Minulla on toive, että suomalaiset tiedostavat jatkossa, mikä merkitys on nano-kerrannaisyksiköllä meidän jokaisen elämään. Nanometri on metrin miljardisosa eli 0.000 000 001 metriä. Kaikki maailman nykyinen tuhansien miljardien eurojen nanoteknologia askartelee aineilla, jotka keinotekoisesti pienennetään nanokokoon, jossa ne eivät itsenäisesti olisi. Vaikka nanoteknologia on hyvin laajassa mittakaavassa koko  maailmassa käytössä, Suomessakin on yrityksiä pitkälti toista sataa, ovat nanoteknologian
turvallisuustutkimukset vasta aluillaan.

Nanoluokan hiukkaset, joita voidaan kehittää lukemattomista eri aineista mm. hiilestä, ovat niin pieniä, että ne kulkeutuvat ihmisessä solukalvojen läpi ja osa niistä muuntuu biologisesti aktiivisiksi. Tiukan määritelmän mukaan nanohiukkaset ovat kooltaan alle 100 nanometriä, nanoemulsioissa 500 nanometrin kokoluokkakin toimii vielä nanotavoin.

Tällä hetkellä maailmassa nanoteknologian käyttöön on kehitetty jo 2000 eri  nanohiukkasta. Luonnon nanohiukkasista meille kaikille tuttu on noki, jonka epäillään olevan yhteydessä ilman epäpuhtauksien osana äkillisiin sydänkuolemiin.

Kun itse olen perehtynyt aiheeseen vasta tänä syksynä, olen havainnut keskustelujen kautta, että esimerkiksi koulutettujen ihmisten, kuten lääkärien,  tietoisuus nanoteknologiasta ja sen nykyisestä laajuudesta on olematon. Parhaiten siitä todennäköisesti tietävät alan toimijat, sijoittajat ja poliittisen eliittimme kärki.

Kuka salliikaan tämän kaiken?

EU:n REACH kemikaalilainsäädäntö mahdollistaa tämän vaitonaisuuden ja kansalaisten selän takana toimimisen. Teollisuus ei tietenkään halua yhdenkään tahon asettavan minkäänlaisia standardeja nanomateriaalin käsittelylle.

 

Kun aine pienennetään nanokokoon, sen ominaisuudet lisääntyvät merkittävästi sekä muuttuvat oleellisesti. Keinotekoisesti nanokokoon pienennetyt aineet eivät kuulu ympäristöömme lainkaan. Tästä huolimatta EU:n REACH-lainsäädäntö ei vaadi ilmoittamaan nanokokoisten aineiden käyttöä tuoteselosteissa ja pitää niitä alkuperäisen aineen kaltaisena.

Prof. Ilpo Vattulaisen (fysiikan laitos, TTY) ja akatemiatutkija Emppu Salosen (teknillisen fysiikan laitos, TKK) tutkimusryhmät ovat yhdessä yhdysvaltalaisen prof. Pu-Chun Ken (Clemson University) ryhmän kanssa toteuttaneet tutkimuksen, jossa he loppupäätelmänä toteavat: ”että vaikka yksittäinen nanohiukkastyyppi ei näyttäisikään olevan myrkyllinen, sen vuorovaikutukset muiden elimistössä esiintyvien yhdisteiden kanssa voivat
aiheuttaa vakavia ongelmia solujen toiminnalle. Nanohiukkasten ja eri biomolekyylien (luonnon aineiden) mahdollisia yhdistelmiä on suunnaton määrä, mistä johtuen niiden systemaattinen tutkiminen on käytännössä mahdotonta.”

Kun nanohiukkasten vuorovaikutukset ympäristön kanssa otetaan myöskin huomioon, on yhtälö täydellisen arvaamaton ja vaarallinen koko maapallollemme.

Poliittisella kielellä ilmaistuna nanoteknologian lainsäädäntö sekä turvallisuustutkimukset laahaavat perässä; Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kai Savolaisen mukaan noin 10 vuotta. Tutustuttuani itse syvemmin nanoteknologiaan, ymmärsin että uusi teknologia on tarkoituksena ottaa laajaan käyttöön ns. lobatun eli ylikansallisten yhtiöiden ajaman
lainsäädännön avulla ohittaen asianmukaiset ja kalliit turvallisuustutkimukset.

Asbestin haittavaikutukset paljastuivat vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Näin ollen aikaa vievien turvallisuustutkimusten perässä laahaaminen on mahdotonta kuroa umpeen, sillä niin kuin kaikki teknologiat, myös nanoteknologia laajenee ja kehittyy suurella nopeudella. Tämä tieto jättää vastuun ja vallan sille, jolle se oikeasti kuuluu ihmiselle, kansalaiselle.
Vastuuta vain on vaikea kantaa, jos ei edes tiedä, mistä sitä pitäisi kantaa. Tämä onkin ollut salailun tarkoitus.

Uusi ja vaikea, mutta erittäin tärkeä asia on helpompi käsittää, kun sen osaa jotenkin mieleensä lokeroida. Olen itse hahmottamassa asiaa kolmeen ihmiselle olennaiseen luokkaan: lääke- ja rokotenanoteknologia, elintarvikenanoteknologia ja muu nanoteknologia. Tämän syksyn aikana ensiksi mainittu on tullut minulle tutuksi mitä oudoimmalla tavalla, puhtaasti henkilökohtaisen yhteiskunnallisten vääryyksien selvittämisen tarpeen yhteydessä.

Mediuutisten artikkelissa (14.9.2006) peruspalveluministeri Liisa Hyssälän mukaan nanotiede voi parantaa kilpailukykyä, hyödyttää Eurooppaa taloudellisesti sekä sosiaalisesti; ja että se tarvitsee kansalaisten mielenkiinnon ja luottamuksen. Riskien kartoittamista hän myöskin perään kuulutti ihmisen ja luonnon kannalta.

Mitä on tapahtunut nanoteknologiakonferenssin jälkeen Suomessa? Elintarvikkeemme ovat sisältäneet tietämättämme nanoteknologiaa jopa jo kauemmin kuin vuosikymmenen verran, niin että siitä ei ole lainkaan ihmisille informoitu edelleenkään. Aikakausilehtien sivuilla näemme ajoittain nanoteknologian innovaatioiden huippuja, joiden avulla ihmisille
muokataan mielikuvaa nanoteknologiasta ihmiskunnan pelastuksena. Liisa Hyssälänkin mukaan nanoteknologian pitäisi parantaa elämänlaatua ja ympäristöntilaa. Niin pitäisi, mutta todellisuus on päinvastainen.

Olemme kosketuksissa jokapäiväisessä elämässämme nanoteknologian
sovellusten kanssa mm. ravinnossa, kosmetiikassa, maaleissa, elektroniikassa, vaatteissa ja muissakin teollisuuden tuotteissa. Tietoisuudessamme ja myös lääkärikunnan tietoisuudessa on vakava puute kaiken edellä mainitun lisäksi nanoteknologian hyväksikäytöstä lääke- ja rokoteteollisuudessa.

Nanorokotteiden salattu käyttö

Kun sikainfluenssa sai alkunsa Meksikosta, tavallisen peruslääkärin  - joka olen - mielessä alkoi heti hälyttämään. Kaikki saatu informaatio oli epäjohdonmukaista, liian vaikeasti saatavilla olevaa sekä maailmalla että omassa maassamme. Erityisen huolestuttavaa oli median lietsoma kuolemanpelko ja toisaalta median vaikeneminen rokotteiden jälkeisten kuolemien jälkeen. Pandemrix-rokotteen sisältämiä ainesosia kuvattiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) osalta niin, että se muistutti lähinnä kaikkea sitä, mitä
jokapäiväiseen ruokavalioomme kuuluu silakkaa myöden.

Kun sosiaali- ja terveysministeriön lakiehdotus, jossa haluttiin saada lapset lääketieteellisiin tutkimuksiin salaa vanhemmilta, tuli tietooni syksyllä, alkoivat isommat kellot jo päässäni soida. Vielä samassa yhteydessä yrittäessäni saada lakiesitystä mediaan tajusin, että mediaa hallitsee kartellisopimukset. Kului kaksi viikkoa ennen kuin media tiedonantoni jälkeen puuttui asiaan, hallitusti ja lyhyesti parin päivän aikana.

Tarpeeni tutkia yhteiskunnan mädännäisyyksiä sai tuulta purjeisiin. Mutkaisen tapahtumaketjun ja oman lääkärintyöni kautta ratkaisin vihdoin ongelman, mistä voi olla kyse. Julkaistuani Uuden Suomen blogissani ”Nanorokotteet nyt, suuri globaali huijaus käynnissä” –kirjoituksen, sain suuren joukon apulaisia, joista myöhemmin tuli totuuksien etsijöitä rinnalleni. 29.11.2009 pystyimme todistamaan epäilyksemme löytämiemme
tieteellisten julkaisujen avulla, että Pandemrix on kuin onkin nanorokote. Juuri tätä tietoa olimme muun muassa vaatineet eduskunnalta edellisellä viikolla, tuloksetta.

Pandemrixissä on niin sanottu adjuvanttiemulsio, jossa öljy-vedessä -seoksessa öljyn pisaroiden hiukkaskoko on 150-155 nm. Se ei ole luonnollinen seos, vaan keinotekoisesti muutettu nanokokoon, jossa pitäytyäkseen se tarvitsee mm. polysorbaattia. Polysorbaatista THL kertoo terveydenhuollon ammattilaisille, että kyseessä on jauhonparanne, jota on elintarvikkeissa. THL sanoo terveydenhuollon ammattilaisille, että
tehosteaine koostuu siis tavanomaisista aineksista, joita saadaan ravinnosta tai joita on esimerkiksi vitamiinivalmisteissa. Koska tässä on kaikki, mitä mm. lääkärit ovat adjuvanttiliuoksesta saaneet, vaikuttaa siltä, että kyseessä on tietoinen ja huolellisesti suunniteltu harhautus, jonka laillisesti mahdollistaa aiemmin mainittu EU:n kemikaalilainsäädäntö REACH.

Lain ’potilaan asemasta ja oikeuksista’ mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen
hoitamisestaan. Lisäksi laissa ’terveydenhuollon ammattihenkilöistä’ kohdassa ’ammattieettiset velvollisuudet’ sanotaan, että ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat.

Nämä lait ovat selkeässä ristiriidassa THL:n Pandemrixiin liittyvien tiedonantojen puutteellisuuden kanssa. Kysymys ei ole saatavilla olevan tiedon rajallisesta määrästä, vaan liikesalaisuuksista. Pandemrixin nanoluonne muuttaa oleellisesti rokotteen vaikutusten tarkastelua, koska kysymyksessä on vanhoista rokotteista oleellisesti poikkeava ja nanoteknologian arveluttava toimintamalli. Tämän ja muiden vastaavien
rokotteiden tarkka selvitys ns. farmakokinetiikasta eli rokotteen käyttäytymisestä elimistössä on oleellinen tieto, jotta lääkärit pystyvät arvioimaan ja huomioimaan rokotteen haittavaikutuksia ja yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

Herää myös kysymys, ovatko tämäntyyppisten rokotteiden kokonaishyödyt koskaan
suurempia kuin kokonaishaitat, joiden tarkastelu on todennäköisesti mahdotonta jopa 30 vuoden tarkasteluvälin tarpeen vuoksi.



Lääkäreiden nanolääketeknologian tiedon puute on merkittävä

Olen erittäin huolissani siitä seikasta, että koska lähes koko lääkärikunta ja esimerkiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen Fimean Pandemrixin haittavaikutusilmoituksien vastaanottamisesta vastaava ylilääkäri ei ole tietoinen rokotteen nanoluonteesta, miten potilaiden oikeusturva voisi tämän ja muiden vastaavien rokotteiden osalta koskaan toteutua. Pandemrixin haittavaikutusten ja rokotusten jälkeisten kuolemien
seurantaa käytännössä ei ole ollut tieteellistä tiedonkeruuta vastaavalla tavalla lainkaan. Lääkärit ovat tehneet työlään haittavaikutusilmoituksen THL:lle (!), jos haittavaikutus on ollut välitön ja ilmeinen lääkäreiden THL:lta saamien puutteellisten tietojen valossa.

THL sekä tehokkaat ja turvalliset rokotteet

Perinteisessä lääketieteessä lääkeyhtiöt ovat korvanneet jollakin tavalla tutkittaville osallistumisestaan lääketieteelliseen tutkimukseen. Nyt sosiaali- ja terveysministeriö on käyttänyt veronmaksajien rahoja lähes tutkimattoman rokotteen ”rokotetutkimukseen” osallistumiseen.

Kun julkisesti on tunnustettu, että Pandemrixin tuottanut monikansallinen lääkeyhtiö GlaxoSmithKline on rahoittanut THL:n rokotetutkimuksia kuudella miljoonalla eurolla, tulee mieleen, onko 1.1.2009 voimaan astunut laki ’terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta’ ja sen saamien lahjoitusten sallimisesta ollut jälleen kerran yksi monikansallisia yhtiöitä varten
valmistelluista laeista, joilla julkisten instituutioiden asemaa ajetaan alas.

THL julistaa Pandemrix -rokotteen olevan tehokas ja turvallinen, siitäkin huolimatta, että sen sisarrokotteella tehty tutkimus oli hyvin rajallinen ja että rokotteen nanoluonteen aiheuttamat pitkäaikaishaittavaikutukset sekä yhteisvaikutukset lääkeaineiden kanssa ovat täysin tuntemattomia. Kausi-influenssarokote Fluadissa on käytetty jo vuosien ajan vastaavaa nanoteknologiaa (adjuvantin ollessa nimeltään MF59) potilaiden siitä
tietämättä. Tutkittuna sitä on pidetty turvallisena, mutta se on ollut kielletty raskaana oleville. Toisaalta nanokokoluokassa hyvinkin pienet eroavaisuudet rokotteiden laadussa eri rokote-erissä tai eri rokotteiden välillä voivat olla hyvinkin merkittäviä ja tunnetusti lääkeyhtiöt eivät muutenkaan ole halukkaita tuotteittensa haittavaikutuksia avoimesti
kertomaan.

Kysymys kuuluu, miksi THL on juuri 19.10.2009 aloittanut uuden tutkimuksen
pandemiarokotuskampanjan vaikutuksista, jossa selvitetään rokotteen tehokkuutta ja  turvallisuutta, vaikka THL on julistanut syksyn 2009 aikana sivuillaan nimenomaan rokotteen olevan tehokas ja turvallinen?

* *
Globaali sylttytehdas

Yksi puuttuva palanen kirjoituksessani oikean tiedon sietämättömästä poissaolosta terveydenhuollossamme on World Health Organization (WHO, maailman terveysjärjestö), joka on ollut vuonna 2005 influenssaan varautumissuunnitelmissaan huolestunut siitä, että jos kunnollista influenssaa ei tule viiteen vuoteen, hallitusten mielenkiinto  influenssarokotteiden tilaamiseen lopahtaa. Lisäksi sillä on keskinäinen tarve vuoteen 2017 mennessä influenssarokottaa koko maapallon väestö, johon nanoteknologia halpuudessaan antaa oivan mahdollisuuden.

Monikansallisten lääkeyhtiöiden vaikutukset WHO:n terveyspolitiikkaan ovat  maailmanlaajuisella tasolla yhtä ilmeisiä kuin omassa maassamme. Pandemiamääritelmän muutos keväällä 2009 tuli kuin tilauksesta sikainfluenssaa vastaan; enää pandemian ei tarvitse aiheuttaa huomattavaa kuolleisuutta. Näiden tietojen valossa voin vain toivoa tietojeni olevan vääriä, että maamme poliittinen eliitti olisi allekirjoittanut yhdessä 194
maan kanssa sopimuksen sitoutumisesta pakkorokotuksiin WHO:n niin määrätessä.

* *

Ihmisen vastuu

Nanoteknologia siinä missä geenimanipulaatiokaan ei kuulu maapallon minkään osan ekosysteemiin luontaisesti. Näin ollen se on omiaan aiheuttamaan vakavia ja arvaamattomia häiriöitä maapallon luonnon kiertokulussa. Kaikessa siinä  saastuneisuudessa, jonka elämäntapamme elinympäristöillemme ovat tähän mennessä aiheuttaneet, on puhdistustyötä vuosikymmeniksi eteenpäin; meidän ei tule lisätä ympäristömme taakkaa yhtään enempää. Koska tiedossamme on, että demokraattiset vaihtoehdot ovat poissuljetut EU:ssa, me voimme äänestää itsellämme. Sen lisäksi, että äänestämme vaaleissa, meidän on äänestettävä jokapäiväisessä elämässämme tietoisesti itsenäisen ajattelun avulla ne valitsemamme asiat, mitä tuemme omista elintavoistamme lähtien. Voin vain toivoa voimaa ja rohkeutta hylätä maapallon ihmisarvoiselle elämälle
vastakkaiset asiat.

Meidän tulee oppia rakastamaan itseämme ja toisiamme elämällä ihmiselle luontaista elämää ilman alati uusiutuvia markkinoiden keinotekoisen maailman luomia näennäisiä tarpeita. Ihmiskunnalle tuhoisan rahavallan ainoa moottori on meihin jokaiseen aikaansaatu ja jalostettu tyytymättömyys. Kun meille riittää kauneudeksi ihmeellisen luontomme monimuotoisuuden rikkaudet ja kun meille riittää rakkaudeksi toistemme välittäminen ja huolenpito, me vapautamme sisimpämme epäluonnon ja epämaailman vankilasta. Armollisuus itseämme kohtaan johtaa asteittaiselle tielle kohti oikeaa tietoa ja totuutta sekä niiden vapauttamaa elämää. Tieto lisää tuskaa, mutta vain sitä kautta voimme löytää oikean tien elää ja kulkea.

Mikä onkaan mediamme lietsoessaan kuolemanpelkoa ihmisiin rokotusjonojen  kasvattamiseksi, mutta vaikenee rokotusten jälkeisten kuolemien uutisoimisesta. Mikä onkaan maamme, jossa oma ministeriömme uutisoi 30.11.2009 seuraavansa netin sikainfluenssakeskusteluja uhaten niitä rajoittaa, siis kansalaiskeskusteluja. Minkälaisessa maailmassa ihmisten terveydestä voivat huolehtia tavoitteenaan ainoastaan maksimaalista voittoa monikansalliset lääkeyhtiöt, joiden suurin uhka on hyvinvoiva ja terve
ihminen? Ja millaisessa maassa elämälle tärkeiden yhteiskunnan osa-alueiden
annetaan tarkoituksella valua oman poliittisen eliittimme toimesta monikansallisten yhtiöiden valtaan. Minkälainen on maailma, jossa kansa on systemaattisen harhautuksen uhri?

Mirjaleena Isoaho
äiti, lääkäri, Itsenäisyyspuolueen varapuheenjohtaja